Asunto oli liiketalon siivessä, postin naapurina. Huone ja keittiö. Kylpyhuone.

Sisäänkäynti oli pihan puolelta, niinkuin muihinkin yksityisasuntoihin talossa. Pihassa kasvoi muutama koivu. Niiden väliin viritin pyykkinarun. Piha oli vielä hiekkainen rakentamisen jäljiltä. Sisään, olkaa hyvä. Pari rappusta ja olemme eteiskäytävässä. Oikealla on ovi pieneen keittiöön, johon sopii juuri ja juuri pieni pöytä ja kaksi jakkaraa. Sopivasti meille. Jääkaappi, tiskipöytä kaappeineen. Kaasuhella. Sellaista en ole ennen käyttänytkään ja pelkäsinkin sitä hiukan. Ensimmäisistä pullapitkoista tuli pikimustia, ja kovia, niillä olisi varmaan tehnyt murhan.

Keittiön jälkeen on pieni käytävän pätkä, jossa on kolme komeroa vasemmalla ja ovi kylppäriin. Amme oli ylellisyyttä.

Takaisin eteiskäytävään, joka päättyy oveen, siitä pääsemme melko tilavaan olohuone-makuuhuoneeseen. Ikkuna on iso. Siitä on mukava seurata niin kaupassa käyviä, postiin tulevia tai onnikalla matkaajia. Koko kylän asukkaiden kirjo kulki siinä.Muuten näkyi peltoa ja metsää.

Huoneessa oli heteka, kirjakaappi (tärkeä!), kaksi nojatuolia,  nelikulmainen sohvapöytä. Lipasto lapsen vaatteille. Pieni pöytä, jolla oli radio. Hetekoita oli oikeastaan puolitoista, vieressä yöpöytänä miehen koulun puutöissä valmistama tuoli. Lattioilla räsymattoja mummulta ja anopilta saatuja. Myöhemmin anoppi teetti miehen serkulla uudet matot.

Seinällä mandoliini. Siinä se, ensimmäinen yhteinen koti.