Hyvää ja Rauhallista Joulua!

 

 

Kaksi huonetta, keittiö ja vessa. Ulkorapuilla oli kaksi ovea, toinen vei alakertaan, toinen yläkerran asuntoon. Rappusten yläpäässä tasanteella oli  ovi itse asuntoon, sen eteistilaan. Sisään astuessa oli vasemmalla ovi pienelle parvekkeelle, oikealla puolella naulakko ja kaksi komeroa sekä ovi kamariin. Suoraan edessä olivat ovi keittiöön ja vessaan.

Keittiö oli ällän muotoinen, oven avatessa ikkuna vasemmalla, sen edessä ruokapöytä ja jakkarat. Sitten kaksi komeroa. Kapeassa osassa oikealla tiskipöytä ja yläkaapit, puuhella (huonosti vetävä),puulaatikko, niitä vastapäätä ovi ullakkotilaan. Hellasta vasemmalle ovi kamariin.

Makuuhuoneeseen. Vasemmalla kaksi komeroa, pinnasänky ja heteka. Ikkuna peräseinällä. Sitten oli pukkisänky toiselle lapselle. Ovi toiseen kamariin ja pönttö uuni.

Tämä toinen kamari oli samannäköinen, kuin kaverinsa makuuhuone, mutta ilman komeroita. Pönttöuunikin samanlainen, peltikuorinen. Siellä oli kirjakaappi, lipasto, nojatuolit ja pöytä. Kukkatelinekin oli. Mutta missä oli se toinen pöytä ja radio? Makuuhuoneessa?

Kellarikerroksen saunaa sai käyttää kerran viikossa ja pyykätä saunassa sai myös. Lisäksi kellarissa oli kylmäkomero ja puille oma komero.

Piha hyvin hoidettu ja suunniteltu, palkittukin se oli hyvästä hoidostaan. Kaunis omenapuineen. Kunhan muisti kulkea pitkin polkuja.Ulkokuoreltaan talo oli maalattu puutalo, niinkuin suurin osa muistakin alueen taloista. Samanlaisia taloja koko kylä, jotkin talot vaan ulkokuoreltaan rapattuja tai tiilisiä, maalattujen lisäksi.

 

Asunto oli liiketalon siivessä, postin naapurina. Huone ja keittiö. Kylpyhuone.

Sisäänkäynti oli pihan puolelta, niinkuin muihinkin yksityisasuntoihin talossa. Pihassa kasvoi muutama koivu. Niiden väliin viritin pyykkinarun. Piha oli vielä hiekkainen rakentamisen jäljiltä. Sisään, olkaa hyvä. Pari rappusta ja olemme eteiskäytävässä. Oikealla on ovi pieneen keittiöön, johon sopii juuri ja juuri pieni pöytä ja kaksi jakkaraa. Sopivasti meille. Jääkaappi, tiskipöytä kaappeineen. Kaasuhella. Sellaista en ole ennen käyttänytkään ja pelkäsinkin sitä hiukan. Ensimmäisistä pullapitkoista tuli pikimustia, ja kovia, niillä olisi varmaan tehnyt murhan.

Keittiön jälkeen on pieni käytävän pätkä, jossa on kolme komeroa vasemmalla ja ovi kylppäriin. Amme oli ylellisyyttä.

Takaisin eteiskäytävään, joka päättyy oveen, siitä pääsemme melko tilavaan olohuone-makuuhuoneeseen. Ikkuna on iso. Siitä on mukava seurata niin kaupassa käyviä, postiin tulevia tai onnikalla matkaajia. Koko kylän asukkaiden kirjo kulki siinä.Muuten näkyi peltoa ja metsää.

Huoneessa oli heteka, kirjakaappi (tärkeä!), kaksi nojatuolia,  nelikulmainen sohvapöytä. Lipasto lapsen vaatteille. Pieni pöytä, jolla oli radio. Hetekoita oli oikeastaan puolitoista, vieressä yöpöytänä miehen koulun puutöissä valmistama tuoli. Lattioilla räsymattoja mummulta ja anopilta saatuja. Myöhemmin anoppi teetti miehen serkulla uudet matot.

Seinällä mandoliini. Siinä se, ensimmäinen yhteinen koti.

 

Susa soitti ja kysyi lähtisinkö Kaijan seuraksi Talolle. Kaija oli ostanut kaksi lippua Kari Tapion konserttiin. Lupauduin, eihän minulla tässä sen kummenpaa ole, vaikka laulaja ei minun suosikkeihini kuulukaan.

Olimme perillä hyvissä ajoin ja etsiskelimme nauraen sitä parven osaa, johon viimetingassa hankitut liput olivat. Ja kun aikaa oli, puhuimme kaikesta mahdollisesta, mikä mieleen juolahti. Kaijan työ oli raskasta hoitotyötä ja hän oli siitä nyt vuorottelu vapaalla. Hyvin oli aika kuulemma kulunut, kun sai tehdä kaikkea sitä, mitä ei ehtinyt työssä käynniltä. Kaija on innokas askartelija ja käsityön tekijä.

Konsertti alkoi ja totesimme, ettei parven sille osalle tullut meidän lisäksemme, kuin yksi toisiinsa nojaileva nuoripari. Saatoimme siirtyä itsellemme sopiville paikoille.

Väliajalla päätimme mennä nauttimaan liköörit. Mietimme osaammeko taas takaisin yksityis parvellemme.

Huomasin koko  joukon tuttuja tulleen konserttiin myös ja jouduinkin moikkailemaan joka puolelle. Tutun pariskunnan kysellessä, minne olin mieheni jättänyt, katseeni osui naiseen, joka seisoi oven vieressä lasi kädessä, katse maassa ja vihaisen näköisenä. Seurassaan hänellä oli pariskunta, joka näkyi vilkuilevan toisiansa hämmentyneen oloisena.

Tunsin naisen. Hän se oli, ihminen joka oli aiheuttanut viimeisen puolen vuoden ajan elämääni varsinaisen hurrikaanin. Arvasin hänenkin tunnistaneen minut ja siitä johtui tuo ilme.

Konsertti jatkui ja minä mietin, että enään ei tuntunut juuri miltään  nähdä tuo 'toinen nainen'. Olimme päättäneet jatkaa yhdessä miehen kanssa. Ja vaikka tiesin, ettei se tulisi olemaan helppoa, ei pitkään aikaan, päätin siinä istuessani vain odottaa ja katsoa mitä tulevaisuudessa tapahtuisi.

 

Kisuliini siinä katselee tutkivasti, että mitä se emäntä siinä taas puuhaa lootansa kanssa.