Elokuun tummat ja lämpimät yöt, missä ne oikein ovat. Viileää ja pilvistä, aurinko välillä purjehtii esiin ja melkein saman tien pois. Minä odotan sametin pehmeitä öitä. Kaipaan jotain mennyttä, kauan ollutta.
Olen yksin.
 Silloin joskus istuin ulkona pimeässä yössä. Jostain kaukaa kuului ukkosen jymyä, kuin matalaa murinaa ja taivaan rannassa välähteli elosalamat. Sisällä, kodissa nukkui perhe, valmistautuen seuraavaan päivään.Minä vain olin ja annoin ihanan lämmön yön tummuudessa tuuditella minua.
 En pidä yksinäisyyttä pahana, päinvastoin nautin siitä, mutta nyt on sellainen tunne kuin kulkisin tietä pitkin, joka voi koska tahansa päättyä. Ikäänkuin katketa. Loppua.