Koko maailma on pukeutunut vaaleanvihreään harsoon. Ainakin minun maailmani. Nyt on nautittava jokainen hetki ja katsottava jokainen kukka, puu ja pensas. Kuunneltava lintujen laulua, seurattava perhosten kisailua.Taltioitava se kaikki marraskuun pimeyden varalle.




Osaisipa ottaa asiata yhtä lokoisasti kuin kissaherra. Nukkuu, kun väsyttää, vaatii ruokaa, kun nälkä yllättää. Ja taas on pienten unosten aika.
Olen nähnyt unia, joita voisi sanoa oudoiksi. Tai en vielä osaa niitä selittää itselleni. Jotakin se alitajunta nyt yrittää kertoilla.
Monta kertaa unet ovat minua valmistaneet tulevaan. Tai kertoneet miten asioita voi katsoa toiseltakin kannalta.


                                                 Lumikurki