Moottorisaha laulaa ja puuta kaatuu. Metsät matalaksi. Pahinta on isojen metsäkoneiden jättämä jälki maastoon. Rikki revitty ja raastettu maankamara.Missä linnut, lintujen laulupuut? Kukat, heinät, metsämarjat?
Ymmärrän metsänhoidon tarpeen, mutta se jälki on ihan kaamea.
 Entä puistoissa ja pihoissa, miksi pitää kaataa kaikki puut, uusia ei välttämättä istuteta tilalle. Ja puun kasvaminen vie vuosia.
Kasvoin keskellä laajaa peltoaukeaa. Kotini tontilla, omanapuiden lisäksi, oli kolme mäntyä. Kaikki muu oli pyhitetty viljelylle. Koivujen istuttamista ei Taata hyväksynyt ollenkaan, juuret kuulemma kasvaa laajalle ja sillä alueella ei kasva sitten mikään. Aika ajoittain kuitenkin koivuanomuksia esitettiin, ilman tulosta. Isäntä vaihtui ja nyt siellä kasvaa koivuja.
Metsä ei kuitenkaan ollut koskaan kaukana kodista. Hetkessä saattoi vaeltaa metsän sisään, sen poluille. Nytkin tunnen metsän tuoksun, kuulen lintujen sekakuoron oodin kesäillalle, tunnen huulillani lähteen kirkkaan veden,näen metsätähtien peiton puiden alla, mansikat aukealla.
Yksikin puu muuttaa maiseman, kukat kaunistaa sen, pelkkä sileä vihreä nurmikko alkaa ahdistaan.
                                   Lumikurki

Ne kolme mäntyä, eno kaatoi kiukuissaan yhden, kun serkkupojat kiipesi linnunpöntölle pahantekoon. Olisi kaatanut loputkin, mutta toiset ehti hätiin.